On kulunut päiviä, mutta olen vain pysynyt paikoillani. Siltä tuntuu. Menen vain paikasta toiseen, vailla tietoa mitä oikeasti teenkään. Mikä on minkäkin tarkoitus. Kiire koko ajan paikasta toiseen, mutta lopulta mietin, mihin onkaan kiire. Ja onko edes kiirettä. Enpä tiedä. Elämän suuria kysymyksiä.

On vienyt aikaa totutella työntekijän elämään ja samalla koiranomistajan elämään. On ollut iloa, surua ja vihaa. Monia tunteita. Lähiaikoina harmittanut kun Jeremi (koirani) alkanut merkata paikkoja sisällä, mutta asia on nyt jo korjattu. Enää ei ole, ainakaan nyt pariin päivään, merkannut enää paikkoja sisällä. Onneksi. Kyllä oli turhautumisen tunne kun töistä tuli aivan uupuneena kotiin ja sit alkaa kamala show kun kotona paikat pissassa. Ja kaiken lisäksi vielä sänkyni. Kaikki piti sitten laittaa uudestaan. Voi miten mukavaa. Mutta itse olen valinnut, enkä kyllä koiraani pois antaisi jos kysyttäisiin.

Ensi viikolla laitain kaikki lähetykset postiin jotka nyt ovat jääneet, joten ne ketkä minulta jotain odottavat, tarkkailkaapa postilaatikkoa. :)