Onnen potkuja minullekin, vihdoinkin ... Olen onnellinen, kuin Naantalin aurinko. Olen haaveillut permanentista, mutta pitkiin hiuksiin se maksaa aivan tajuttomasti. Lähes 100€, jossain ylikin. Mutta kun käyn kampaajalla joka on mulle tuttu, niin saan kaiketi jonkunlaisen "tuttavuus alennuksen". Ja nyt sit mun piti hakea Wellalle hiusmalliksi, mutta en uskaltanutkaan kun kävn kampaajani juttusilla. Ja sit heitin ilmaan ajatuksen että haluaisin permanentin mutta vasta jossain vaiheessa. Ja mikä sattuma, he hakivat pitkiä hiuksia "permanentti päivälle". Silloin hänen kampaamoonsa tulee joku alan ammattilainen ja näyttää permanentti tyylejä ja sit nyt mä pääsin pitkien hiusteni kanssa siihen. Ja aivan ilmaiseksi saan siis permanentin ja leikkauksen. Säästän roimasti siinä rahaa, vautsi.

No sit tänään käydessäni postissa tapasin entisen yleisurheiluvalmentajani. Ja nyt aivan tuntuu siltä kuin joku olisi lukenut unelmiani ja haaveitani ja lähtenyt toteuttamaan niitä, niin pääsen valmentamaan pikkuisia kentälle (yleisurheilukentälle siis). Aivan mahtavaa, olenhan itsekin harrastanut yleisurheilua monta monta vuotta. Ja nyt lähi vuosina kaduttanut miksi se piti silloin yläaste aikaan lopettaa. No mutta nyt pääsen jatkamaan. Kysyin vielä, että saanhan itse myös sit käydä kentällä heittelemässä keihästä, niin saan. Vohou ... Miten näin ihania asioita sattuukaan juuri nyt näin lähipäivinä. Oikein mahtavaa. Olen jo pitkään miettinyt että pitäisikö mun ostaa oma keihäs jotta pääsisin sitä heittelemään, mutta nyt ei tarvitsekaan. Ja "kaupanpäälle" voin kokeilla monia muitakin lajeja. Yleisurheiluvalmentajani sanoi "eihän sitä tiedä jos he saavat minut innostumaan ja palaamaan itsekin kilpailu maailmaan". Niin eihän sitä tiedä :)

Hetken luulin jo menettäneeni otteen elämästäni, mutta nyt näyttää jo paremmalta. Niin moni asia on kääntynyt paremmin päin, vielä kun saisin työpaikan. Tuntuu että nyt sitä jo kaipaan, töitä. Olenhan ollut sairaslomalla jo viime heinäkuusta asti. Eli reilu 7 kuukautta. On se aika kyllä nopeasti mennytkin, täytyy sanoa. Mutta nyt olen entistä voimakkaampana palaamassa takaisin työ maailmaan.

Tällä hetkellä itselläni on kamala vauvakuume. Tai no joo, ollut jo pidemmän aikaa. Mutta nyt kun täällä "blogimaailmassa" niin moni on saamassa vauvan, niin itselläni noussut pintaan aivan hillitön vauvakuume. Olen hankkinut luettavakseni jo monia vauva lehtiä, voi miten ihania ne ovatkaan. Pari lehteä löysin kätköistäni, mutta ne olin jo lukenut "puhki". Joten piti käydä ostamassa pari lisää. Hihii ... Miten toivonkaan että joku ystäväni tai tuttavani saisi lapsen. Tahtoisin niin kovin päästä hoitamaan sellaista pientä nyyttiä. Ja mikä ihaninta olisi, niin päästä kummiksi. Voih ... Täytyy vaan toivoa että nyt julkilausuttu toive toteutuisi.