IHANAA nyt se on sitten 100% varmaa että saan koiran. Aivan mahtava tunne. Menen tuttavani kanssa toukokuussa (johon tuntuu olevan ikuisuus) katsomaan Viialaan naista jolla on itsellään 35 koiraa. Ja hän ei ole kasvattaja. Vau, noin paljon voisin itsekin ottaa, tai voi olla etä siinä olisi hieman jo liikaa. Tai sitten ei.

Mutta siis, toukokuussa minulle tulee poika (Jeremi nimeltään)  ja hän on rodultaan  Coton De Tulear. Oih. Tuollainen pieni karvapallero. Jeremillä on ikää 5 vuotta ja hän on puoliksi sokea. Mutta eläinlääkärin mukaan se ei koiraa haittaa. Mutta tämän hetkinen omistaja haluaisi Jeremin toiselle omistajalle, jotta saisi enemmän huomiota ja hoitoa. Ja minulla tulee taatusti sitä saamaan, pääsee huomioni keskipisteeksi.

Toukokuusta tulee oikea onnen kuukausi minulle. Kun työt alkavat ja saan koiran, aivan käsittämätöntä. En voi uskoa tätä tunnetta ja tilannetta todeksi ollenkaan, olen pitkästä aikaa näin onnellinen. Ihanaa. Nyt odotan innolla jo ensimmäistä kunnon palkkaa jotta pääsen shoppailemaan koiralleni kaikkea kivaa ja hienoa. Mihis muuhunkaan sitä rahani laittaisinkaan. Koira menee nyt kaikkien asioiden edelle. Suunnittelin jo että voisin mennä jo nyt tulevalla viikolla ostamaan koiralleni sellaisen kopan missä hän voi sitten nukkua. Ja tietysti joitain leluja. Ja olen jo löytänyt vaaleanpunaisen flexin, mutta kun Jeremi on poika. No mutta täytyy katsoa. Voihan poikakin tykätä vaaleanpunaisesta. Olisi sitten ainakin taluttaja ja talutettava samanlaisia. Hih.