Loppuun vielä vatsalihakset Abban tahdissa tanssien.

Edellinen kirjekuori jo oli todella ihana, vaaleanpunainen Sarah Kay leimakuvalla koristeltu kuori oli jo todella mahtavan hieno. Ja sisältö myös. Sain korttipohjia, kirjekuoria, pieniä paperi arkkeja, Tilda sydän puutarroja, leimakuvia, aivan ihania vaaleanpunaisia helmi tarroja, pienen yllätyspussin joka sisälsi kaikenlaista pientä kivaa, tarroja ja kiiltokuvia.

Eilen posti toi jälleen lähetyksen SAY:ltäni, joka sisälsi jälleen kaikkea ihanaa. Todella ihanan tyttövauva 3D kuvan, jonka voin sitten itse "koota" (tuli todella tarpeen sillä yksi ystäväni on saamassa tässä joulun tienoilla tyttövauvan), silkkikukka tarran/koristeen, leimakuvia, jouluaiheisia papereita ja aivan ihanan itsetehdyn kortin.

Olet kyllä niin salainen askartelu ystävä tällä kertaa, etten ole saanut henkilöllisyyttäsi selville. Vaikka välillä olenkin sitä yrittänyt saada selville. No mutta pianhan se paljastuu :) Ja älä turhaan mieti, etten ole pitänyt lähetyksistäsi, kaikki ovat olleet todella ihania. Elämässäni on vaan nyt tapahtunut niin paljon kaikkea etten ole oikein saanut mistään otetta.

Mutta nyt asia korjaantuu, I Promise!! Otan itseäni niskasta kiinni ja nyt viikonloppuna teen KAIKKI lähetykset valmiiksi ja heti ensi viikon maanantaina laitan postiin. Joten ne ketkä odottavat minulta postia, ovat saamassa sitä heti ensi viikon alussa.

Vielä kerran pyydän SUURESTI ANTEEKSI !!!

Tässä siis ihka ensimmäiset magnolia leimasimeni. (kuvan laatu ei ole mikään paras)

Opettelemista vielä on tässä leimailussa, mutta jostain se on aina aloitettava.

Tarroja, leimasinkuvia, vaaleanpunaisia hippo kuvia, jotain kuvia (oikeaa nimeä en tiedä, mutta veikkaisin niitä hm .. tageiksi?) ja sitten vielä 3D kuva-arkki.

Ja lähetys sisälsi vielä todella ihanaisen kortin, tuli vielä aivan kesä mieleen.

Nyt saan jälleen alkaa "leikkimään" salapoliisia ja miettimään kuka mahtaa olla oma SAY:ni. Tosin vielä ensimmäisen lähetyksen perusteella tuskin saan edes mitään vihjettä. Ja eihän se olisikaan mukavaa jos heti alussa jo tietäisin kuka oma SAY:ni on. Olen vaan niin utelias luonteeltani että tahdon alkaa tutkia josko jotain saisin selville. Edes pientä vinkkiä. Käsiala ei ainakaan näyttänyt tutulta, mutta senhän pystyy helposti muuntamaan. Ainut vihje on kirjekuoreessa, postin leima on nimittäin Lappeenrannasta. Mutta eihän sekään vielä välttämättä anna mitään vihjettä. Joten jään innolla odottamaan seuraavia lähetyksiä.

Ja SUURI KIITOS Sinulle Say:ni, tämä oli todella mieluinen lähetys.

Lomani viimeisin kohokohta oli kun sunnuntaina menin Helsinki-Vantaan lentokentälle. Ensin petyin kun huomasin yhden kiitotien olevan kokonaan pois käytöstä ja en tiennyt muita paikkoja mistä voisin mennä koneita katselemaan. Eihän tällaista maisemaa ole mukava katsella kun koneet eivvät liiku. Tai no liikkuvat, mutta maata pitkin. Ei silleen mitä tulin katsomaan, eli laskeutumaan ja nousemaan.  

No hetken etsittyäni löysin kaikenlaista mukavaa ja hienoa.

Kuten tällaisen ihanan söpön pienkoneen.

Mutta eihän tämä minulle riittänyt, vaan lähdin etsimään isompia koneita, niitä laskeutuvia ja nousevia.

Hyvä ettei kyyneleet silmissä olleet kun en meinannut löytää paikkaa josta näkisin enemmän. Varmaan puolisen tuntia ajelin ympäriinsä lentokentän ympärillä, mutten vaan löytänyt sopivaa paikkaa. Mutta lopulta tärppäsi ja tein oikein kultalöydön.

Löysin sen kiitotien pään josta koneet nousevat ja voi miten ihanaa siellä olikaan katsella. Alkuun meni kolme Jumbo Jettiä ylitseni ja miten ihanalta tuntuikaan se koneen mahtavan kova jylinä ja kun hiuksissa tuntui se koneen aiheuttama viima. Aivan mahtavaa.

Parisen kymmentä konetta (vähintään) siinä katselin kun ne nousivat, olin ihan lumoissani. Minulle se lentokoneiden ääni on kuin musiikkia korville. Ja kun muita ihmisiä katselin, heillä oli korvatulpat korvissaan. Ei se melu nyt niin kova ole että sellaiset tarvitsisi. Vaan siitä äänestä kuuluu nauttia. Valitettavasti aikani ei riittänyt niin pitkäksi aikaa kuin olisin tahtonut kentällä olla, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tämän kokemuksen jälkeen tunsin olevani todella onnellinen, kuin uusi ihminen. En tiedä mikä siinä on, mutta lentokoneiden katselusta todella saan paljon voimaa ja energiaa.

Tässä pari kuvaa jotka nappasin, montaa en ehtinyt ottamaan kun tahdoin ennemmin keskittyä vain koneiden katselemiseen ja ihastelemiseen.

Ja tässä vielä kuva kukkulalta jolla olin ihastelemassa koneiden nousemista ja kuuntelemassa sitä ihanaa ääntä joka koneen nousemisesta tulee.

Nyt alan innolla odottamaan lokakuuta, koska isäni lähtee silloin Thaimaaseen, niin olen suunnitellut että lähtisin hänet viemään, niin siinä samalla pääsen lentokentälle. Ja samalla matkalla voisin käydä ilmailumuseossa jonka löysin seikkaillessani ympäri lentokenttää.

Loma todella tuli tarpeeseen, sillä olin jo niin poikki. Mutta nyt todella akut ovat taas kohta täyteen ladattuina.

Torstaina otin kaiken irti Linnanmäellä, kävin sitten kaikki laitteet läpi. Ja isoimmilta haavereiltakin säästyin. Mitä nyt mustelmia polvissa ja pohkeissa, hartiat ja kyynärpäät kipeinä ja sitten vielä korvaan tuli reikä kun Kieppi nimisessä laitteessa pää hakkasi turvapuomien välissä. No eipä ihme ettei siinä kieputuksessa mitään olisi käynyt. Mutta hauskaa oli kaikesta huolimatta, sai päästää kunnolla sisäisen lapsensa irti. Juosta kunnolla laitteesta toiseen. Se on sitä mistä todella nautin. Kunnon kieputus, se vasta ihanaa on. Ainut mihin laitteeseen mua ei saa on maailmanpyörä, koska se vie aivan liian paljon aikaa muilta laitteilta :)

Eilen ja tänään ollaan oltu sitten shoppailemassa. Eilen Jumbossa ja tänään Kampissa ja Hesan keskustassa. Mitään muuta pahemmin en ole ostanut kuin askartelutarvikkeita (Jumbon Sinellistä, Keskustan Sinellistä ja jostain yhdestä askarteluliikkeestä jonka nimeä en muista). No ostinhan myös vaaleanpunaisen laukun ja avaimenperän. Muuta tältä reissulta ei sitten olekaan tullut mukaan. Askartelutarvikkeita kyllä ihan riittämiin.

Huomenna sitten pitäisi lähteä ajamaan kohti kotia. Mutta vielä huomenna on yksi loman kohokohdista, nimittäin menen Helsinki-Vantaan lentokentälle katsomaan lentokoneita. Aivan ihanaa. Eilen tosin olin jo hieman aikaa siellä serkkuni kanssa, mutta näimme vain pari konetta, joten tahdon huomenna vierlä uudestaan. Hi hii ...

Mutta nyt tästä lähden nauttimaan lomastani vielä, vaikka kyllä odotan jo osaltaan huomista kun nään oman poikani (Jeremin siis) jota on jo kova ikävä.

Toivotan kaikille mukavaa viikonlopun jatkoa!!